Kenneli

Pienenä haaveilin, että jonain päivänä vielä ostan oman koiran ja se olisi Collie. Lyhytkarvaisista minulla ei ollut silloin vielä tietoakaan. Kun sitten ensikerran näin sellaisen, tiesin että tämä on minun rotuni. Ihastuin ulkonäössä juuri sen lyhyeen turkkiin jonka ansiosta sen kaunis runko tulee esiin ja koiran ihanaan ilmeeseen kun se saa tekemistä. Luonne on aivan kohdallaan minun mieleeni: kotioloissa rauhallinen joka pysyy poissa jaloista, mutta virtaa löytyy aina kun sitä tarvitaan ja sen kanssa voi siksi harrastaa mitä vain.

Aluksi en tiennyt mitään koiranäyttelyistä, mutta kasvattaja kertoi muutamasta tulevasta pentunäyttelystä ja päätin mennä kokeilemaan. Mutta siihen jäikin koukkuun… Koiriakin alkoi sitten kertyä vaan enemmän ja enemmän. Tokoilua ja jälkeäkin harrastin aluksi ihan Espoon palveluskoiraklubissa, mutta aika ei tunnu siihen enää riittävän, eikä kisajännitykseni auttanut asiaa… joten nykyään vain satunnaisesti omaksi ja koirien iloksi.

Sain kennelnimeni kesällä 2002. Halusin nimen kuvaavan rodun kotimaisemia Skotlannissa (suom. tuulen piiskaamat ylängöt) vaikka nimestä tulikin vaikea. Olen kennelliiton, Collie yhdistyksen ja Suomen palveluskoiraliiton jäsen. Olen allekirjoittanut kasvattaja sitoumuksen.